Turvallisuus osana arkea

Kirjoitin jokunen tovi sitten blogin perehdytyksestä. Tuossa blogissa totesin perehdytyksen olevan merkittävässä roolissa turvallisen työympäristön luomisessa; itselle ja muille. Perehdytys on kuitenkin lähtökohtaisesti vain suhteellisen lyhyt ajanjakso koko työsuhteen kestoon peilatessa. Ei voida siis jäädä luottamaan ainoastaan perehdytykseen jatkuvan turvallisen työskentelykulttuurin mahdollistajana.

Onko ratkaisuna sitten määräajoin toteutettavat määrämuotoiset kertauskoulutukset? Ei niistä varmasti haittaakaan ole. Kokonaan tämä ei kuitenkaan ratkaise haastetta, sillä mikä on tarpeeksi tiheä aikajänne, millä koulutuksia järjestetään niin, että asiat pysyvät työntekijöiden työmuistissa, ennen kuin iskostuvat selkärankaan tavaksi toimia? Entä miten alati muuttuva toimintaympäristö osataan ottaa huomioon määrämuotoisissa koulutuksissa?

Tekemällä turvallisuudesta arkipäivää.

Meille Ramirentillä turvallisuus osana arkea on kantava teema läpi koko organisaatiomme. Teemme turvallisuudesta läpinäkyvää ja ennen kaikkea näkyvää. Koska jokainen työntekijä vaikuttaa osaltaan työyhteisön turvallisuuteen, on vain loogista, että jokainen työntekijä osallistetaan turvallisemman työympäristön kehittämiseen. Konkreettisin tapa osallistamisessa on se, että jokainen työntekijä velvoitetaan tekemään turvallisuushavaintoja.

Huomioiden kuitenkin Rutger Bregmanin kirjoittaman Hyvän historia -kirjan vääristyneen maailmankuvan mahdollisuus raportoimalla vain tietyn tyyppisiä havaintoja, on hyvä tuoda esille kaikenlaiset havainnot. Eli sen sijaan, että raportoitaisiin vain havaituista epäkohdista ja luodaan mielikuvaa siitä, että toiminta on epäkohtiin päin kallellaan, raportoidaan vastaavasti myös havaitut hyvät suoritukset. Näin saadaan ylläpidettyä realistisempaa kuvaa organisaation toiminnasta ja jaettua kaikille avoimessa kanavassa oppeja siitä, miten asiat voi tehdä hyvin (positiiviset havainnot) ja vastaavasti siitä, miten voi itse välttyä toisaalla havaituista epäkohdista (negatiiviset havainnot). Eli sen sijaan, että opimme kantapään kautta, saamme oppia toinen toisiltamme, mikä on sekin Bregmanin kirjassa lajimme tunnusomainen piirre.

Koska malli on kaikille työntekijöille yhtenevä, tukee se myös osaltaan psykologisesti turvallisen työpaikan periaatteita, sillä se vähentää kynnystä nostaa asioita tarkasteluun, ilman pelkoa siitä, että joutuu itse tarkastelun kohteeksi. Sen sijaan että havaintojen tekemistä pelättäisiin, siitä jopa palkitaan: Ramirentin bonusohjelmassa on henkilökohtaiset tavoitteet havaintojen tekemiselle. Tämä on jälleen yksi osoitus siitä, kuinka vahvasti turvallisuusasiat ovat kaiken toiminnan keskiössä Ramirentillä.

Havaintojen tekemisen ohessa kaikkia työntekijöitä kannustetaan myös konkreettisiin tekoihin arkisen turvallisuuden edistämiseksi. Esimerkiksi näin talvella työntekijöitä muistutetaan siitä, että jos havaitsee toimipisteen pihan olevan liukas, niin on hieno juttu, jos siitä kirjaa havainnon järjestelmään, mutta vielä hienompaa on, jos ottaa hiekoitusastiasta hiekkaa ja levittää sen liukkaalle alueelle estäen näin pienellä vaivalla mahdolliset liukastumisista johtuvat tapaturmat.

Esimerkiksi viime perjantaina (12.1.2023) lähtiessäni työpaikan parkkipaikalta ajamaan kotiinpäin, huomasin, että aura-auto oli työntänyt reilun puolimetrisen kasan lunta tukkimaan parkkipaikalle johtavan pihatien. Pysäytin autoni, nousin ulos tuiskuttavan lumen sekaan ja viitoin takanani parkkipaikalta ulospääsyä jonottaneelle kollegalle, että tie on tukossa. Nappasin sitten takaluukustani siellä vakiovarusteena talvikaudella olevan kokoon taittuvan lumilapion ja ryhdyin lapioimaan tietä vapaaksi. Takanani jonottanut kollega tuli myös avuksi ja potkimaan kasaa matalammaksi.

Joku saattaisi tässä kohtaa kommentoida, että eikö olisi ollut vain helpompi hakea traktori (tai vaikka lumityökykyinen trukki) vieressä olevasta vuokraamosta, mutta koska en itse ole tullut suorittaneeksi turvallisuuskäytäntöjemme mukaista ajolupaa näille laitteille tontillamme (vaikka yleisille teille ajolupa taskusta löytyykin), niin oli turvallisempi ratkaisu käyttää lapiota. En tunne tarvittavalla tasolla tontin sisäisen ajon turvallisuusmääräyksiä, ja olisin siten voinut saattaa itseni ja muut alttiiksi vaaralle.

Turvallisuus kilpailuetuna, osana vastuullisuutta

Turvallisuusteema tulee siis vastaan monin tavoin, ja joskus kattava turvallisuusohjeistus voikin tuntua ylimitoitetulta ja raskaalta, mutta tästä syystä muistutamme työntekijöitä niiden perusteista säännöllisesti, käymällä läpi tehtyjä turvallisuushavaintoja yhteisissä tilaisuuksissa.

Turvallisuudesta onkin muodostunut yksi kilpailukykymme peruspilareista, sillä pitkäjänteinen työ turvallisuuskulttuurin edistämiseksi on tuonut meidät tilanteeseen, missä meillä on alaan suhteutettuna poikkeuksellisen alhainen tapaturmataajuus. Asiakaskunnassamme on alettu asettaa yhä tiukempia ehtoja toimittajien tapaturmataajuuden suhteen, ja käytäntö on yleistymässä vastuullisuusajattelun yleistyessä organisaatioissa.

Ramirent onkin tässäkin asiassa suunnan näyttäjä ja toimii esimerkkinä kaikille toimijoille uusien turvallisempien toimintatapojen luomiseksi. Esimerkkinä toimiminen on myös yksi sisäisen turvallisuuskulttuurimme lähtökohdista, sillä koulutamme esihenkilömme johtamaan esimerkillä; on huomattavasti helpompaa saada turvallisuuskulttuuri juurrutettua organisaatioon, kun työntekijät voivat havainnoida omaa esihenkilöään toimimassa turvallisesti osana arkea.