Rakennusteollisuuden turvallisuusviikkoa vietetään 25.–29.10. Lukuisissa yrityksissä ympäri maan järjestetään turvallisuusaiheisia tapahtumia ja muistutetaan siitä, että turvallinen työympäristö on meidän kaikkien yhteinen asia. Jokaisella meistä työntekijänä on oikeus turvalliseen ja terveelliseen työympäristöön, ja meillä työnantajilla velvollisuus luoda mahdollisuus turvalliseen työskentelyyn. Rakennustyömaalla turvallisuus muodostuu kaikkien siellä toimivien hyvällä yhteispelillä ja kommunikaatiolla.
Suomessa rakentamisen tapaturmataajuus on laskenut tasaisesti viimeisten vuosien aikana. Vuonna 2005 tapaturmien yleisyyttä kuvaava tapaturmataajuusluku oli koko alalla huikeat yli 80, mutta viime vuoden alkupuolella parhaiden yritysten tapaturmataajuudet olivat vakiintuneet jo alle kymmeneen. Tapaturmataajuus kertoo tapaturmien määrän miljoonaa työtuntia kohti. Parempaa kohti ollaan siis menossa, mutta vielä on nollaan matkaa.
Turvallisuushavainnoilla tapaturmia ehkäisemään
Yksi tärkeä tekijä työtapaturmien ehkäisyssä on turvallisuushavaintojen tekeminen. Opimme havainnoimaan ympäristöämme ja puuttumaan epäkohtiin. Tässä me suomalaiset olemmekin hyviä ja teemme havaintoja ahkerasti. Monet yritykset ovat lisänneet turvallisuushavaintojen määrän myös bonustavoitteisiin – näin myös meillä Ramirentillä ja omistajallamme Loxamilla.
Viime vuonna me Suomen ramilaiset teimme turvallisuushavaintoja ja turvakävelyhavaintoja vajaat 7 600 kappaletta. Ei riitä, että havaintoja tehdään, vaan niiden on johdettava korjaaviin toimenpiteisiin ja oppimiseen, riskien ja vaarojen tunnistamiseen ja niiden poistamiseen. Tässä asiassa olemme tehneet sitkeästi ja systemaattisesti töitä jo vuosien ajan, ja olemmekin vuosi vuodelta onnistuneet vähentämään tapaturmien ja läheltä piti -tilanteiden määrää. On ollut myös ilo huomata, että tämän pitkäjänteisen turvallisuustyön ovat asiakkaammekin huomanneet muun muassa palkitsemalla työntekijöitämme turvallisuuspalkinnoin.
Turvallisuudessa asenne ratkaisee
Turvallisuus on ennen kaikkea asennekysymys ja hyvin pitkälti meidän jokaisen korvien välissä. Olemmeko jo niin pitkällä, että työn keskeyttäminen riskin havaitsemisen jälkeen on normaalia, vai vieläkö työyhteisössä on painetta jatkaa vain ja painaa hommia koska kiire, urakka ja porukan painostus? Meidän kaikkien tulisi työskennellä sitä kohti, että työyhteisön ilmapiiri sallii huolenaiheiden esittämisen ja arvostaa niitä. Opastetaan myös nuorempia työntekijöitä siten, että jo työuran alusta lähtien työturvallisuus on oleellinen osa jokaista työpäivää ja sen eteen tehdään yhdessä töitä.
Se, että voin ja saan sanoa huolenaiheeni ääneen ilman, että minulle nauretaan tai ajatuksiani väheksytään, on myös osa turvallisuutta. Lukuisat tutkimuksetkin osoittavat, että psykologinen turvallisuus ei ole vain kukkahattutätien juttuja. Ne tiimit, joissa psykologista turvallisuutta ei tunneta, piilottelevat virheitä eikä niistä oteta opiksi. Toisaalta ne tiimit, joissa koetaan psykologista turvallisuutta, ovat myös niitä kaikkein tehokkaimpia ja tuloksekkaimpia tiimejä.
Jatketaan porukalla kohti nollaa tapaturmaa!
