Työturvallisuus pitäisi olla ja omaksua käytännönläheisenä jokapäiväisenä tekemisenä, ei minään irrallisena osana tai jollain etäisellä tavalla työhön liittyvänä pakollisena pahana tai erillisenä koulutuksena.
Valitettavasti edelleen silloin tällöin tulee eteen tilanteita, joissa järjestäessämme esimerkiksi työturvallisuuskoulutusta tai henkilönostimen ja trukin käyttöön liittyviä turvallisen työskentelyn koulutuksia, joku tulee kysymään, onko tämä pakollinen koulutus. Asiaa ei missään tapauksessa mielestämme pitäisi ajatella sillä tavalla, että jokin koulutus on pakollinen ja työnantaja määrää sinne henkilöitä. Sen sijaan pitäisi ajatella niin, että onpa mahtavaa, kun työnantajani välittää minusta ja työskentelystäni: haluaa koulutuksella varmistaa oikeat toimintatavat, lisätä tietämystäni ja osaamistani, ja näin pystyn entistä turvallisemmin tekemään työni, osaamalla tehdä asiat oikein.
Riskien arviointia omassa työssä pitäisi jokaisen tehdä ihan vaikka kyse olisi rutiininomaisesta tehtävästä. Rutiinityössäkin olosuhteet tai oma vireystila saattavat vaihdella. Omaa tekemistä ylipäänsä tulee aina miettiä sekä suunnitella, eikä aina vain ryhtyä suinpäin työhön. Riskienhallinta tai riskien arviointi ei suinkaan ole mikään työnjohdon työkalu ainoastaan, vaan tekijä itse monta kertaa tuntee parhaiten työtehtävät ja osaa ottaa huomioon kaikki työn suorittamiseen vaadittavat asiat. Totta kai silti usein on järkevä pohtia työsuoritteita useamman henkilön voimin, sillä näin saa helposti toisenlaisia näkökulmia ajatteluun, ja toinen voi huomata jotain sellaista, mikä itsellä ei juuri sillä hetkellä tullut mieleen tai mitä ei vain havainnut.
Työturvallisuus on parantunut viime vuosina huomattavasti. Työturvallisuudesta sekä erityisesti tapaturmataajuudesta on tullut kilpailuvaltti. Osassa tarjouskilpailutuksia saatetaan jopa rajata ulos yrityksiä, joilla tapaturmataajuus on liian korkea. Tämänkin takia moni yritys haluaa huolehtia erityisen tarkkaan työturvallisuusasioistaan: raportoida kaikki läheltä piti -tapaukset omiin työturvallisuushavaintojärjestelmiin ja ottaa niistä opikseen, korjata työtapoja ja kehittää näin työympäristöä entistä turvallisemmaksi.
Tehdään siis jatkossa kaikissa yrityksissä työturvallisuudesta ylpeyden aihe. Kerrotaan, että pyritään aktiivisilla toimilla, kuten koulutuksilla, kohti nollatapaturmaa. Huolehditaan, että tapaturmataajuuden kertominen on markkinointia ja aihe, josta yrityksessä ollaan ylpeitä.
”Terveenä töihin ja terveenä kotiin” kuulostaa kliseiseltä, mutta todellisuudessahan näin sen kuitenkin pitäisi aina mennä. Jokaisella pitäisi olla oikeus lähteä töistä kotiin ilman mitään haavereita tai sattumuksia, puhumattakaan vakavammasta tapaturmasta.
Juuri siksi koulutukset eivät ole irrallisia, tylsiä velvoitteita, vaan osa jokapäiväistä turvallisuuskulttuuria. Ne antavat työntekijälle varmuutta ja välineitä tehdä työt oikein ja turvallisesti sekä auttavat samalla koko työyhteisöä kehittämään toimintatapoja. Kun työturvallisuus opitaan näkemään jatkuvana oppimisena ja yhteisenä vastuuna, siirtyy ajattelu luontevasti myös käytännön riskien arviointiin ja työskentelyn suunnitteluun – asioihin, jotka ovat keskeisiä tapaturmien ennaltaehkäisyssä.
Tutustu työturvallisuuskoulutuksiimme ja tee turvallisuudesta tuottavaa!
