Aloitin Ramirentillä vuoden 2018 keväällä. Nyt siis on jo neljäs vuosi ramilaisena menossa, nopeasti kyllä mennyt aika! Valmistuin siis vuoden 2016 keväällä Lahden ammattikorkeakoulusta ympäristöteknologian insinööriksi. Lähes suoraan koulunpenkiltä eksyin vähän sattuman kautta Helsinkiin töihin liikennejärjestelyjen pariin. Lahti–Helsinki-väliä tulikin suhattua pari vuotta, kunnes entinen työkaveri vinkkasi, että Pirkkalan Ramirentille haetaan liikennesuunnittelijaa. Hain paikkaa ja onnekseni sen sain! Sitä kautta pääsin myös muuttamaan takaisin sinne, minne veri vetää eli kotiseudulle Tampereelle Tai no, tarkalleen ottaen Pirkkalaan. Työmatkakin lyheni samalla sadasta kilometristä kuuteen kilometriin ja päiviin tuli pari tuntia lisää vapaa-aikaa työmatka-ajelun tilalle.
Kokonaisvaltaisia projekteja
Tällä hetkellä olen Fleet Design Centerissä liikenneturvan projektipäällikkönä. Alkuun toimin suunnittelijan tehtävissä liikenneturvan ja putoamissuojauksien parissa, mutta vähitellen kävi selväksi, että liikennepuolen hommissa on lähes mahdotonta pysyä pelkästään suunnittelijan roolissa, kun projektit ovat yleensä aina niin kokonaisvaltaisia. 2021 kesäkuussa titteli päivitettiinkin sitten projektipäälliköksi, joka vastaa paremmin työnkuvaa. Nykyisellään työpäivät sisältävät edelleen liikenteenohjaussuunnitelmien laatimista ja katulupien hakemisia, mutta paljon myös työmaakäyntejä, yhteydenpitoa asiakkaisiin ja kaikkea muuta selvittelyä, jota tilausten ja keikkojen maaliin saakka hoitaminen vaatii.
Parasta on…
Parasta Ramirentillä on ehdottomasti työkaverit. Rento työilmapiiri tekee työnteosta huomattavasti mukavampaa ja aamuisin on aina kiva lähteä toimistolle. Pidän myös siitä, että Ramirentillä pääsee monipuolisesti näkemään ja oppimaan kaikkea muutakin oman osaamisalueen ulkopuolelta. Sekin on plussaa, että omaan vastuualueeseeni kuuluvat Järvi-Suomi ja Pohjois-Suomi, joten pääsen myös pois täältä Pirkanmaan rajojen sisäpuolelta maakuntamatkailemaan. Toki nyt koronan aikana matkustaminen ollut vähissä, mutta ehkäpä nyt taas pikkuhiljaa pääsee enemmän jalkautumaan myös muualle ja saa kasvoja vielä enemmän tutuiksi.
Hiihtäen töihin
Tällä hetkellä rakkain harrastus ja vastapaino työlle on ehdottomasti sulkapallo, jota käyn treenaamassa valmennusryhmässä pari kertaa viikossa. Uutena höyryjenpäästelykeinona toimii myös aina maanantaisin kuntonyrkkeily. Viimeistään siinä lähtee viikko vauhdilla käyntiin. Mieli lepää myös pyöräillessä ja luonnossa liikkuen ja talvella parasta on hiihto. Jos vaan saadaan lunta, niin tänä talvena lunastan lupaukseni tulla hiihtäen töihin.
